sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

etsitään seuralaista

Kaipaan seuralaispalvelua. En siis sellaista, seksiseuralaista, vaan sananmukaisesti seuralaista.

Eikö joku voisi perustaa palvelua, joka välittää sinkkuihmisille ( En sitten ollenkaan pidä tuosta sanasta, myös sanat: suhde, poikaystävä ja tyttöystävä ovat samaisella listalla) seuraa. Siis edustavaa seuraa sukujuhliin, häihin, hautajaisiin, syntymäpäiville ja kaikkialle missä saattaa olla vaaravyöhykkeellä. Vaaravyöhykkeellä tarkoitan niitä paikkoja, joissa on prosentuaalisesti erittäin suuri mahdollisus joutua erilaisten parisuhdeutelujen keskelle. Tai missä loistat kuin pahanlaatuinen finni keskellä otsaa, ollessasi yksin.



Seuralaispalvelussa voisi olla paljon erilaisia miehiä ja naisia, joita voisi vuokrata seuralaiseksi kiusallisiin tilaisuuksiin. Tietysti valikoimassa pitäisi olla erinäköisiä ja oloisia ihmisiä, jokaiselle jotakin. Jos sopivaa, ei löydy aina on mahdollisuus muokata vuokraamaansa henkilöä ts. tuoda mukanaan toivottavan cv:n ja sen mukaan eletään vuokralaissuhteen ajan.

Että jos haluaa, voi antaa sukulaistädeille kuvan siitä, että seurustelee tylsän, mutta rikkaan, it-miljonäärin kanssa. Tai voi edustaa omaa elämäntyyliään rastapäisen silmälasit omaavan viherpiiperön kanssa. ( Oletteko muuten huomanneet, että suurin osa viherpiiperöistä ne omaa... Rastat ja silmälasit. Juu, en ole rasisti, enkä tahdo yleistää!)

Vain taivas on rajana.

Tietysti tässäkin asiassa pitää muistaa tietyt vaaravyöhykkeet.

Ei ehkä kannata jokaiseen perhetapahtumaan raahata mukanaan eri seuralaista, voi sukulaistätien keskuudessa viritä keskustelua siitä, onko tuo meidän veljen tyttö sittenkin sellainen pitelemätön jakorasia. Ellei tietysti halua sellaista kuvaa antaa. Mikäs minä olen ketään tuomitsemaan...

On myös hyvä varautua siihen, että joku muukin saattaa käyttää sinun seuralaista. Varaudu puheluun, jonka Marketta-täti soittaa, ilmoittaakseen, että nyt se it-miljonääri onkin serkkutytön kanssa.



Mutta nuohan nyt ovat pientä verrattuna siihen häpeään, johon törmäät joka kerta tuttuja ja sukulaisia tavatessa. Silloin suureen ääneen ja yhdessä pohditaan, että on se ihme kn tuo meidän tyttö ei vieläkään ole ketään löytänyt. Ei pitäisi olla niin nirso.

Oletkos muuten huomannut, että tuolla minun kummipojalla Petterilläkään ei vielä ole tyttöystävää? juu on Petteri tuo jonka naama loistaa pahan aknen kourissa ja suussa kiiltää hammasraudat, mutta kiva poika se on....



Homssu

ps. ei millään pahalla, oli minullakin teini-iässä finnejä ja hammasraudat. Mutta hyväksi se kääntyi, finnejä on enää tosi vähän eikä hammasrautoja ollenkaan. Hampaat ovat edelleenkin vinot ja olen edelleen yksin...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Homssu, puhut asiaa. Olen itse kokenut olevani outo "lintu" ja uhka kimpassa oleville pariskunnille, koska olen eronnut ja yksinelävä, keski-ikäinen nainen. Ja kun menen juhliin (suku tms) kaikki ovat luonnottoman kiinnostuneita, olenko löytänyt kumppanin elämääni. Yksineläminen ei ole ollut minulle itselleni mikään ongelma, muille kyllä. Olen miettinyt viimeaikoina paljon tätä seuralaisprobleemaa ja olisin valmis tekemään asialle jotain (perustamaan firman, joka välittäisi seuralaisia miehille ja naisille).