sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

Unia

Näen taas unia:
-Olin hoitamassa lapsia jotka joutuivat demonien valtaanottamiksi. Niiden silmät muuttuivat sellaisiksi punaisiksi kissansilmiksi ja sitten ne hyökkäsivät meidän kimppuun. Ne pelästyi sitten kun niille sähisi tarpeeksi kovaa.
- Kampaajani ilmoitti minulle, että minulla on imusolmukesyöpä ja joku muu tauti ja minulla on kaksi viikkoa elinaikaa. Paruin loppuyön sitä, etten halua kuolla.
-Olin leirillä, en ole varma keiden kanssa, mutta paljon ihmisiä siellä oli. Osa ihmisistä päätti ottaa osaa riittiin, missä kaikki halukkaat saivat muuttua, valitsemikseen eläimiksi loppuelämäkseen.
-Heräsin tässä vähän aikaa sitten siihen, että puin päälleni vaatteita erittäin vihaisena, että voi ne vieraat nyt sitten tulla.
- huusin kaikille vanhoille luokkakavereilleni, että vihaan heitä, koska he ovat tuhonneet elämäni.
- Olin joutunut takaisin kotiin asumaan, se oli kamalaa, kunnes muistin, että minullahan on oma asunto tanskassa ja pakkasin tavarat ja lähdin.
- Minulla oli suhde sellaisen kamalan pahiksen kanssa, joka olikin oikeasti robotti.
- Eksyin jälleen, en löytänyt kotiani. Ja kun viimein löysin oli oven postilaatikko tippunut ja se ei sitten ollutkaan minun koti.
- Sitten muutuin yht´äkkiä tummaihoiseksi ja ja jouduin keskelle rotusortoa, minut yritettiin tappaa. Onneksi pääsin pakoon.
-Ajoin autoa ja minua ahdisti, koska minulla ei ole ajokorttia. Ja siinä autossa ei ollut kuin kaasupoljin
-Kiljuin koko yön ulkomaalaistaustaiselle miehelle, että jos se ikinä koskee minuun tai kissoihini niin tapan sen.

Tässä siis pieni poikkileikkaus öistäni. Juu olen aina ollut henkisesti erittäin terve. Onneksi toinen kissani on öisin yhtä levoton kuin minä, se ei oikein tiedä nukkuisiko se sängyssä, vai lattialla, vai päälläni. Ja se katti painaa.

-H-

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan loistavia unia!
Mun uni Jukka Puotilasta mustissa nahkavaatteissa jahtaamassa mua tappaakseen alkoi vaikuttaa ihan normaalilta unelta. ...ja tälläsiä traumaunia näkee kun saman illan aikana onnistuu katsomaan pienen pätkän Kotikatua ja jostain natsijengi-dokkarista otoksen...

Anni kirjoitti...

Minä en ole vielä päässyt Jukka Puotila tasolle.
mutta mielenkiintoisinta tässä on, etten vielä ole keksinyt mistä uneni kumpuaa ( paitsi Sairaasta alitjunnasta).