tiistaina, marraskuuta 13, 2007

Joukkoliikennettä

Joukkoliikenne on matava keksintö. Luonto säästyy ja tapaa paljon mukavia ihmisiä. ( Hävetkää yksityisautoilijat) .Kuten Stan Saanila, eräässä uutisvuodon jaksossa totesi : jokainen missi toivoo ammattia, jossa voisi matkustaa ja tavata uusia ihmisiä. Rupeisivat siis HKL:n lipuntarkastajiksi, matkustaa saa koko päivän ja koko ajan tapaa mitä viehättävämpiä uusia ihmisiä.
Sitten takaisin tähän päivään. Jouduin aamulla menemään bussilla töihin, sillä niin aikaisin aamulla ei ratikat kulje. Odotin pimeässä ja väsyneenä bussia, kello oli 5.45. Ympäriläni oli myös paljon pimeitä ja väsyneitä ihmisiä.
Bussi saapui, heiluteltiin kovasti, että se pysähtyykin. Se pysähtyi. Kuski oli aivan jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa, hiukan vanhempi mies. Ensin hän toivotti kaikille hyvää huomenta. Kun ensimäinen asiakas, joka nousi bussiin yritti näyttää korttiaan lukijalle, sanoi kuski: piip-piip, menkää sisään, laite on rikki. Se ihana kuski piippasi kaikille, jotka kaikesta huolimatta vilauttivat korttiaan. Ihana mennä töihin bussila, joka on naurua täynnä.
Piip-piip.

Takaisin päin pääsin ratikalla. Ja se klassinen tapahtui. Istui edessä, aika siinä keskivaiheilla. En siis mummoille ja hulluille tarkoitetulla paikalla. Pian minun pysäkkini jälkeen kytiin nousi kasa huonokäytöksistä nuorisoa. Minähän en heihin lukeudu. Sitä seuraavalta pysäkiltä nousi kaksi tärisevää mummoa kyytiin. Kukaan muu ei noussut, minä nousin ja tarjosin paikkaa. Ja jumankauta, se mummo ei suostunut istumaan. Nousin paikalta pois kuitenkin, mummo jäi seisomaan paikan viereen. Samaan aikaan toinen kumara mummo yritti päästä eteen maksamaan matkaansa. Kovaan ääneen kertoi, kuinka häntä pirullisesti yritetään estää pääsy matkaa maksamaan. Kielsi ihmisiä kailottamasta ja hyökkäämästä käsillänsä.
Kyllä matkustaminen on mukavaa. En enää anna paikkaani mummolle.

Ihan loppukaneettina kerron tapahtuman, joka tapahtui noin tunti sitten. Siivosin, kädessäni oli kaksi kaukosäädintä, joita yritin kuljettaa omalle paikalleen. Jostain syystä toisen jalkani isovarvas juuttui toiseen housunlahkeeseeni, niinkuin sinne sisälle, mistä normaalista jalka tulee ulos. Ymmärsittekö? Menetin tasapainoni ja rojahdin keskelle olohuonettani.
niin voiko tuohon nyt enää mitään sanoa?

homssuli

3 kommenttia:

Villakettu kirjoitti...

Voi hyvänen aika,kyllä sä OOT sekasin :D
Nauroin katketakseni lukiessani...

Jonna kirjoitti...

Sun pitää vaihtaa pillilahkeisiin housuihin, ei satu vahinkoja.

Piippaava bussikuski pelasti mun päivän :D Kiitos nauruterapiasta.

Anni kirjoitti...

Sisäänsä hyvä idea nuo pillifarkut, mutta kyseinen vaatekappale kun ei figuureitani arvosta!