Pääsemme jo näin pian dilemman toiseen ääripäähän.
Pidän joulusta ja odotan joulua, odotan joulua enemmän tänä vuonna kuin moneen moneen moneen vuoteen.
Minun päässäni on vuodekierto. Se on ympyrä. Jos ajattelemme kelloa, on kahdentoista kohdalla juhannus ja kuutosen kohdalla joulu. Ja vastapäivään kuljemme. Siisnä yhdeksikön ja kahdeksikon kohdalla alkaa kamala pimeys ja ainoa valopilkku on juhla kuutosen kohdalla. Menikö kovin sekavaksi. Joulun valo ja lämpö tuo edes pienen pilkahduksen toivoa, keskelle mustaa. Ja kun joulu on käsilä on myös uusi vuosi ja se merkitsee uuden alkua. Uuden vuoden ja uuden mielen alkua. Tämän vuoden odotan jo malttamattomana loppuvan, sillä tämä vuosi ei ole ollut helppo ja kiva.
Odotan siis malttamattomana uuden alkua.
Odotan malttamattomana tämän pimeän loppumista.
Odotan joulua siis tänä vuona kuin hullu puuroa. Mielenkiintoista sinänsä, tykkääkö hullut kamalasti puurosta, en minä ainakaan.
Mutta olen edelleen sitä mieltä, että juhlana se on ihan perseestä.
Silloin pitää olla yhdessä ja kaikilla pitää olla hauskaa. Not. On niitä, joilla ei ole ketään. Niitä joille koko joulu on yhtä helvettiä syystä tai toisesta. Vuoden tunteikkain ja ylimainostetuin juhla. Mutta palatkaamme siihen myöhemmin.
Vilkaiskaa kuitenkin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti