Kaupassa ja vähän muallakin...

-Ilahduin suuresti tänään mennessäni kaupaan perjantai ostoksille. Siis ruokakauppaan. ahdisti jo valmiiksi, koska en oikein tiennyt mitä ostaa ja kauppalistat eivät ole minua varten. Johtuu varmaan auktoritetteja vastaan kapinoinnistani, en koskaan saa ostetuksi sitä mitä listalla on.
Mutta nyt eksyttiin sivuraiteille. Siis ilahduin, koska kaupassa oli hirveästi erilaisia joulusuklaita. Painin hetken paradis-rasian, kohdalla. En kuitenkaan ottanut sitä, koska vastaani käveli levylinen joulusuklaata. Siis sitä sellaista fazerin, joka on maustettu, hedelmillä, piparilla ja mantelilla. Se on kuulkaas hyvää.

-extra kissanruoka oli myös halpaa, o.45e purkki. Pakko syöttää halpis märkäruokaa suurimman osan aikaa, kun pojat syövät aika paljon... Niin, lidlistä löytyi vielä halvempaa, mutta se ruoka sisälsi kaniinin lihaa ja rasavilli-sisko oli saada slaagin. Myönnän kyllä, että loppujen lopuksi syötin lihan pojille ja hyvin maistui, olen kuitenkin rahan suhteen aika pihi ihminen. Anteeksi

-Lihapullahyllyn ( kamalan mukava sana) luona seurasin uskamatonta parisuhdekeskustelua. Mies otti käteensä lihapulla paketin ja sanoi, että otetaan näitä, nää on niin halpoja ( o.99e, myönnän) ja mitä tekee vaimo/tyttöystävä? Ei, siis sun pitää pitää huolta sun mahasta. Sitten nainen otti lihapullapaketin miehensä kädestä, pisti sen takaisin ja sanoi miehelle, että nyt mennään pois tän sun "karkkihyllyn" luota. Ja ohjasi miehen vihannestiskille, ostamaan pupun ruokaa.
Eikö lapsia yleensä kohsella noin? Mutta toisaalta kun minulla, ei ole miehiä eikä lapsia, olen varmaan taas vain ymmärtänyt jotain väärin.

-Kassalla pelkäsin hetken, että tililläni ei ole rahaa , korttini ei kelpaa ja joudun jättämään kaiken kassalle, sillä aikaa kun kaikki nauravat ja osoittelevat. Sellaista ei ole koskan sattunut, mutta mahdollisuus on aina olemassa. Eikä ne hälyttimet piipanneet tullessa eikä mennessä.

- Eilen olin muuten metrossa ja minua vastapäätä istui nainen, joka kovaan ääneen selitti kännykkään: "että se vaatteiden sovitus oli niin kamalaa ja arvaa mikä mun kuppikoko on nykyisin, se on 80 D, ennen se oli 75 B, kuinkahan paljon se tästä vielä kasvaa? ..."
Haluaisin nyt huomioida, että kuuntelin musiikkia ja kuulin tämän puhelun musiikin läpi. Silmäni kuitenkin ajautuivat automaattisesti tuijottamaan naisen rintamusta. Hänellä oli kyllä toppatakki päällä, ja jalkojen paksuudesta päätellen kyseessä oli aika pieni nainen. Mutta minkäänlaista suhteettoman isoa kumpua eivät silmäni löytäneet. Olisikohan pitänyt neitiä pyytä riisumaan takkinsa? Että olisi asian voinut itse todeta. Kaikkea sitä oppii metrossa. :)


Kuulkaa huomenna on pyhäpäivä, kaikki kaupat kiinni ja sitten sunnuntaina kaupat auki. Muutetaan lauantai sunnuntaiksi ja toisinpäin. Jotenkin ihana viettää perjantai-iltaa, koska tietää, että huomenna ei tarvitse tehdä mitään, kun on kerta se pyhä. Ja sitten sunnuntaina voi. :)