sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Jag vill ha ett hus vid havet


En ole alkanut brassailla ruotsinkielentaidoillani julkisesti vaan tuo lause on suora lainaus eräästä laulusta. Se on tuon niminen kappale Marie Fredriksonin soololevyltä, ei kylläkään kauhean uusi levy. Todella kaunis kappale, on siinä muistaakseni vähän pianoa, mutta Marie Fredriksson laulaa sen moniäänisesti itsensä kanssa.

Mutta asiaan taas kerran.

Haluaisin muuttaa saaristoon, en mihinkään hienoon ökylinaan ihmisten keskelle. Vaan pieneen mökkiin meren kanssa. Lukekaa muumipappa ja meri niin ymmärrätte.

Ehkä voisin lammasfarmin perustaa, tai ainakin pari ihanaa määkijää ottaa. Kissoja ja ehkä koirakin. Tehdä lankaa ja kutoa outoja design villa-asioita. Olla vain omien ajatusteni kanssa, viihdyn heidän kanssaan niin kovin hyvin. Tulen myös toimeen ilman sen kummempi mukavuuksia. Mutta mukavaa pitää olla. Ne ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.

Tai jos ei sitä omaa pikku mökkiä meren rannalta saisi, olisi joku pieni erakkomökki maallakin kelpaava.

Ihan kovasti kadehdin ikiihanaaikuista idoliani Vesa-Matti Loiria ( olin jo aikoinaa spede shown aikaan ihan rakastunut). Siellä se lapissa mökissään on, osa-aikaisena erakkona ja tekee mitä haluaa. Kuinka häntä kadehdinkaan.


Pari ongelmaa ja mutta sanaa. Pääoma puuttuu. Että voisin ainakin jonkun aikaa vain olla.
Toinen mutta, tarvitsisin seuraa. Mutta hyvin valittua seuraa. Saaressa voisi olla aika yksinäistä ja ehkä siellä olisi hommia joita en jaksaisi itse tehdä tai voisi. Ja kyllähän sitä aina välillä voisi jutella ja muutakin tehdä...

Sellainen mukava seuralainen siis, joka ei kuitenkaan tykkää seurasta. Kätevä käsistään, alle 45, pitäisi jonkin verran kemiat toimia ja sellainen jolle, ei tarvitse puhua pariin viikkoon jos ei huvita ja sellainen joka antaa minun olla. Ei paljon vaadittu. Ambulanssi kokemusta ei lueta miinukseksi.


Homssu


2 kommenttia:

Livia kirjoitti...

Aih, miten hyvin osui ja upposi tämä postaus. Haaveilen itse samanmoisesta elämästä. Talouspuoli onnahtaa suunnitelmassani ja ehkä tuo tyttökin pitäisi saada ensin liki aikuisikään. Minulla se talokin jo olisi - järven rannalla - ja lampaitakin sinne mahtuisi villaa kasvattamaan. Pari hevosta ja liuta pienempiä eläimiä. jatkan lottoamista.

Anni kirjoitti...

Lottoaminen kannattaa, en ole koskaan voittanut.
Rikas mies, joka matkustelee erittäin paljon ja on suurimman osan vuodesta poissa, toimisi myös.
Jatkakaamme unelmointia. Se tekee hyvää!