Suck my dick!

En ole koskaan ollut hyvä koulussa, sellainen hiljainen ja kiltti keskitason suoriutuja. Käytös ja huolellisuus aina kymppi ja sitten kerran se oli vain yhdeksän ja kaikki pilalla. Keskiarvo on aina ollut siina seiskan tai kasin pintaan. Käsitöissä olin erittäin huono. Tai huono on ehkä väärä sana, ennemminkin malttamaton ja en vain ymmärtänyt sanallisia tai kirjallisia ohjeita. Seiskaluokalla opettaja sitten reilusti sanoi, että sinulla ei taida olla oikein lahjoja tälle alalle, mutta sisua näyttää olevan. Siitä kului 12, ennenkin tartuin uudestaan puikkoihin. Ja silloinkin erittäin pakotettuna. Olisin halunnut ihanasta langasta lapaset joululahjaksi, mutta siskopa antoi kasan sitä ihanaa lankaa ja puikot. Siitä saakka olen sitten näperrellyt kutomalla kaikenlaista, aikaisemmista blogimerkinnöistä saattaa löytyä kuvia. Yllä oleva härvellys on pinkki pitsibolero, jonka juuri ompelin itselleni.Alapuolella taas on kuva uudesta rahin päällisestä, jonka juuri ompelin itselleni.

Sain nimittäin puolitoista vuotta sitten ompelukoneen synttärilahjaksi. En käytä kaavoja en seuraa ohjeita enkä oikeasti osaa omella kamalan hyvin. Mutta tunteella mennään eteenpäin. Hukkasin, koneestani alalangan puolan, astelin kauppaan ostamaan uutta, luullen, että niitä on olemassa vain yhtä standardi kokoa, ei ole. Ne ovat vähän niinkui pölypussit. Enkä osaa ommella koneella muuta kuin suoraa ja siksakkia, mutta onhan sekin jo jotain. Enkä varmaan ihan heti opi, koska en koskaan lue käyttöohjeita!

Minun blogini nimi, epätasajalka, juontaa juurensa ala-asteen traumaattisilta käsityötunneilta.

Kerronpa tarinan. Meidän piti ommella nalle. Se oli sellainen pieni harmaa karvainen. Kaksi samanlaista nallenpuolikasta piti ommella kiinni toisiinsa. Hinkittyäni sen perhanan ompelukoneen kanssa tunteja, sain viimein puolikkaat kohdalleen, jätin kylkeen pienen aukon, josta nallen sai tungettua täyteen pumpulia. Menin ylpeänä näyttämään tekellystä opettajalleni, joka huomasi, että toiseen jalkaan oli jäänyt reikä. Savu korvista nousten otin nallen ja hurautin koneella sen jalan uudestaan, sillä seurauksella, että tämän pienen nallen jalasta tuli n.2 cm lyhyempi kuin toisesta jalasta.

Lahjoitin nallen isälleni, joka aina avosylin otti vastaan kaikki oudot tekeleeni.Myös sen yhden lapasen, jolle tuli peukalo keskelle kämmentä. Mutta luovana lapsena, ompelin lapaselle silmät ja tukan ja täytin sen, siitä tuli hieno nukke. Opettajan mielestä ei.

Nallen nimeksi tuli epätasajalka-nalle. Se kuvaa minua paremmin kuin hyvin.

Mutta nyt siis ompelen ja kudon, vapaaehtoisesti. Joten, rakkaat ala-asteen käsityönopettajat:

SUCK MY DICK! ( Se joka on nähnyt elokuvan G.I. Jane, tietää mitä tarkoitan)

Enkä ole muuten luistellut tai hiihtänyt sitten koluaikojen. En osannut sitäkään, eikä opettajat eikä luokkakaverit oikein sitäkään ymmärtäneet.Kärsin siis ikävistä koulutraumoista.

Enkä usko olevani yksin. Siis kaikki koulun traumatisoimat, liittäkäämme voimamme yhteen !

Perustetaan vaikka oma klubi, traumalaiset tai vaikka, vihaan kaikkia....?!?!?!

:) Homssu