lauantaina, joulukuuta 15, 2007

Unta ja totta

Törmäsin siihen taas. Istuin autossa, kyydissä. (Minulla on ajokortti, mutta sillä ei saa luvallisesti ajaa, koska se on vanhentunut, mutta osaan minä autoa ajaa...)
Yht´äkkiä näin muiston silmissäni, jossa istui auton kyydissä ja sen auton nokka sohaisi edessä olevan auton takavaloa. Siitä se ogelma syntyi, ainoa asia mistä olen varma on, että näin ei ole tapahtunut. Mutta onko muisto peräisin unesta vai jostain elokuvasta, johon olen uppoutunut niin syvälle, että olen itse kokenut tunteet voimakkaasti.
Yritin kuskinpaikalla istuvalle siskolle tätä selittää, hän katsoi minua oudosti.
Käykö teille koskaan niin, ettette tiedä mikä on totta ja mikä ei? Minulle käy, mutta kyllä minulla on olemassa lappu, jossa lukee, että olen sopiva työelämään. Ja on minulla myös mustaa valkoisella siitä ,että minulla on aivot. Toimivat sellaiset.

Joudun aina silloin tällöin varmistamaan tuttaviltani ovatko he oikesti sanoneet tai tehneet jotain, vai oliko se unta. En myöskän ole aina varm olenko tehnyt jonkun asian oikeasti vai vain unessa. on kyllä vähän noloa asiaa sitten selvitellä.
Näin muuten tässä eränä yönä unta, että minulla oli suhde Jenni Vartiaisen kanssa, tapasimme elokuvateatterissa ja asuimme yhdessä minun pumpulipehmeässä meikkilaukussa.
Se oli unta.
Usein herätessäni minulle käy myös niin, etten aina tiedä mikä on unta ja mikä totta. Joskus istun yksin sängyssä ja huudan haloota, kun olen varma, että luonani on muitakin ihmisiä. Ja naapurit ovat taas onnellisia.
Tai jos uni on ollut tunteikas, saattaa tunteet siirtyä vielä päiväänkin, niin hyvässä kuin pahassa. Ahdistavan unen ahdistavuus jatkuu koko päivän. Ja jos on ollut rakastunut Jenni Vartiaiseen, niin koko päivän on vähän rakastunut olo.

Juu juu, tiedän, että unessa alitajunta käsittelee paljon asioita, minun kohdallani taitaa öisin tuo ylitajuntakin toimia aika reippaasti. No enpä muista koska viimeksi olisi ollut tylsä yö.
Yhtenä yönä olin käynyt nappaamassa kaikki johdot pois seinästä ja kerran olen raapinut naamaani niin että pitkään oli nenässä arpi. Kerran heräsin kolistellessani ulko-ovea. Pukeminen on silti suosikki yötouhuni.
Myös kissani ovat omaksuneet tapani, nekin osaavat sähistä ja maukua unissaan. Ovatpa myös oppineet väistämään öisin viuhuvia käsiä ja jalkoja.
Minullahan on sellainen 160 cm leveä parisänky, se riittää juuri ja juuri MINULLE.
kyllä yöt ovat kivoja. Jännitystä elämään!

-H-

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lopultakin joku, jolla on samanlainen 'harrastus' kuin minulla :) Johdot on tullu irroteltua moneen kertaan, välillä yölamppu on lattialla, välillä jossain muualla. Kaikenlaista muutakin hauskaa... pyykkikasa on milloin mitäkin, joskus jopa mörkö :] Ja varsinkin, jos makuuhuoneessa on jotain uutta niin sitä pitää tarkkailla vielä unissaankin ennenkuin silmä tottuu siihen. Ulos en ole onneksi pyrkinyt sitten lapsuusaikojen. Tosin hotellihuoneessa varmuuden vuoksi tulee laitettua tuoli oven eteen ;)

Selitykset tempauksille ovat yllättävän uskottavia, vaikka en niitä itse useimmiten muistakaan. Armas puoliso kyllä joutuu niitä kuuntelemaan :) On tosin jo niin tottunut tempauksiini, että useimmiten vain kääntää kylkeä :D

Anni kirjoitti...

Tämä yötouhuilu tosiaan tuo jännitystä elämään. Meillä sitä on myös suvussa, siskoni harrastavat sitä myös jossain määrin, on sitten yhteinen harrastus. Mutta tottatosiaan se voi oikeasti olla vaarallistakin, eräs läheiseni oli polttanut kätensä käydessään yöllä piipulla ja kerran murtanut varpaansa...Niin siis unissaan.

lbw kirjoitti...

Miten ajokortti vanhenee noin nuorella?

Anni kirjoitti...

Helposti, polisi-setä ei tykkää, jos monen ikävän asian summana ei koskaan käynyt ajokortin kakkosvaihetta.

lbw kirjoitti...

Ok, no sitte blondikin ymmärtää. :)