Ei, tuo otsikko ei viittaa siihen mihin te kaikki luulette. Minut on puhuttu ympäri paimentamaan siskon ja sen miehen mukeloita viikonlopuksi. Saldo on kaksi alle kouluikäistä muksua, yksi teini, kolme koiraa ( joista yksi onneksi naapurissa, mutta se pitää ulkoiluttaa..) ja yksi kissa. Ja yksi Homssu.
Onnistuneesti hain lapset tarhasta eilen ja ilta meni telkkaria katsoessa ja herra hakkaraisen sanapeliä pelatessa. Tietysti illalla koko joukko alkoi ollahieman väsynyt... Mutta selvisin kunnialla, sain yönkin nukuttua rauhassa kuten lapsetkin.
Kello seitsemän sain herätyksen, joulukalenterin ensimmäinen luukku piti avata. Ylitin myös itseni ja ruudullisessa pyjamassani ulkoilutin koirat n. klo 7.30. Olen hiukan ylpeä. Kaikki ovat vielä hengissä.
Olen luvannut leipoa vielä pipareita lasten kanssa tänään, taidan soittaa palokunnan päivystämään paikalle, ihan vaan itseäni viihdyttääkseni. Eikä ole sitten pitkä matka tulla sammuttamaan kärynneitä pipareita. Toisaalta, minun mielenterveyteni kannalta ambulanssi saattaa olla parempi vaihtoehto. Vielä pitäisi vähän yli vuorokausi tsempata ja pitää kaikkien päätpaikoillaan ja raajat about kohdallaan.
Hoen itselleni aina välillä mantran omaisesti ambulanssi, ambulanssi, ambulanssi....
Ja sain lapaset kudottua melkein valmiiksi, kuin kunnon äiti ikään.
Ei tämä vieläkään tunnu olevan minun hommaa. Mutta ehkä totun ajan myötä ;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti