perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Kakat housussa ja jalat tulessa

- Niin sille minun rakkaalle käy aina välillä, itseasiassa tämä oli toinen kerta vuoden sisällä. Läskille Oranssille tuli kakat housuun. Se on säälittävä näky. Kylppäristä, missä poikien potta sijaitsee kuului surkeaa maukumista, hetken kuluttua sieltä ulos tuli kissa jolla pyöri silmät päässä ja korvat olivat luimussa. Kauhistunut kissa alkoi istuma-asennossa vetää etutassuilla itseään eteenpäin ja niin siinä kävi, että mattoon jäi vauhtiraidat. Kauhistunut kissa pakeni sängyn alle, josta hänet pakolla jouduin onkimaan. Haju oli valtava. Tämä kissa ei pidä vedestä... yritin häntä altaassa pestä, mutta kumman notkea kissa onnistui kiertämään itsensä selkäpuolelleni ja iski kaikkien neljän tassun kynnet selkälihoihini. Päästin kissan maahan, sitten otin kasan vessapaperia janka kostutin ja sain selätetyn kissan edes jotenkin pyyhittyä puhtaaksi. Onneksi kissat ovat siistejä eläimiä ja oranssi pesi itse loput. Oli raukka muuten häpeissään loppuillan.

-Löysin kaapistani selluliittirasvaa, kas melkein täysinäinen purkki, miksihän en ole tätä käyttänyt? Eikun rasvaa jalkoihin ja oikein tunsin kuinka selluliitti katoaa. Illalla tunsin mukava lämpöä jaloissani, jota rasva tuotti. Pahaa aavistamatta menin nukkumaan, kunnes Heräsin keskellä yötä tunteeseen, että nyt palaa jalat. Se tunne oli sanoin kuvaamatonta, eikun karjaisu, ylös ja kylppäriin ja jalkojen valelu viileällä vedellä. Helpotti hiukan. Purnukan kyljessä sanotaan, että rasvan vaikutus tuntuu lämpönä, mutta rajansa kaikella.Nyt muistan taas miksi purkki oli melkein täysi.

-Aamut eivät ole minua varten, inhoan herätyskelloa, tai puhelinhan se minut herättää. Soittaa Bachia. Kello soi 5.00 lähtö oli 5.40. Kello soi ja torkkuhälytin päälle ja uudestan.. Sitten huomasin että puolituntia aikaa lähtöön. hyppäsin sängystä ylös, kylppäriin, hampaiden pesu, vessassakäynti, tukan laitto. Sitten vaatekaapille, sieltä alusvaatteet, mustat sukkahousut, musta hame, musta toppi, ja kuivumasta puhdas musta paita. Vaatteet päälle. Meikki: meikkivoide, kulmat, rajaukset, ripsiväri ja vähän luomiväriä. Ruiskaus hajuvettä. Laukkuun pyhä kolminaisuus, lompakko, puhelin ja avaimet ja valmis. Ja kaiken tämän jälkeen jäi 10 minuuttia aikaa, ennen kuin piti lähteä. Olisin siis voinut nukkua vielä 10 minuuttia. Istuin siis sängynlaidalle, ja huokasin, ruokin kissat, vedin sälekaihtimet ylös ja otin kaapista suklaata. Sitten laitoin ulkovaatteet päälle ja lähdin. Odotin bussia 3 minuuttia.
Inhoan aamuja varsinkin kiireisiä sellasia. Sänkykin jäi petaamatta. On inhottavaa palata kotiin kun sänky on petaamatta. Kaiken mun kestän. Sitä en ole vielä onnistunut sirkuskissoilleni opetamaan.

Ei kommentteja: