maanantaina, tammikuuta 07, 2008

No ni, ny se on kuollu!

Olen huomannut, että ensimmäinen ajatukseni kun joku ei vastaa s-postiin tai on myöhässä tai tekee oharit( koska on ääliö) tai tekstiviesti ei mene perille tai puhelin on pois päältä tai ei soita kun on luvannut, on että, no ni, ny se on kuollu.
Eikä se vain ole toteamus, vaan se on oikea ajatus, joka nousee esille ensimmäisenä vaihtoehtona. Hirveä pelko ja tuska. Miten saan varmuuden siitä, että se on kuollut ja jos se on joku puolitutttu, niin kuka minulle kertoo jos se tosiaankin on kuollut.
En minä kestä hautajaisia,
ja kuka ne hautajaiset järjestää?
Ja pitääkö varmuuden vuoksi soittaa poliisille, että järjestetään etsinnät?
vai pitääkö soittaa sairaalat läpi?
Vai kenties sen henkilön muita tuttuja ruveta häiritsemään ja udella, että onko se kuollut? Ei kyllä ihan kehtaisi...
Tai jos ne on ekat tai toiset treffit, eikä tunne sen häiskän tuttuja? ( Toisaalta sen jätkän olisi parempi olla kuollut kuin tehdä oharit minulle!)
Pystyykö netistä saamaan tietoa jos joku on kuollut? Kuinka usein google päivitetään?
Saankohan minä perintöä?

Koskaan ei ole käynyt niin, että joku tosiaan olisi kuollut. Tietysti voin vainoharhaisuudestani osaltani syyttää isäni ammattia, jonka ansiosta jo pienenä tajusin, että ihmiset kuolevat. Ne oikeasti kuolevat, eikä se ole aina kovin kaunis näky. On olemassa ruumiita, eikä ne ole sellaisia kauniita kuin CSI: ssa.

Siis kaiki tutut ja tuntemattomat, armahtakaa minua, älkääkä antako minun aivan kamalasti odotaa. Ettei minun tarvitse suunnitella valmiiksi hautajaisianne ja omia hautajaisvaatteita joka päivä. Se on hirveän raskasta, tiedättekö te kuinka monen tutun hautajaiset olen jo mielessäni joutunut käymän läpi?

Ja onhan se ihan normaalia ajatelle, että joku on kuollut, kun se vähän myöhästyy, koska onhan se erittäin todennäköinen vaihtoehto.
;)

Ei kommentteja: