torstaina, helmikuuta 28, 2008

Rokkitukka ja dilemma

Olen koko ikäni kamppailut tukkani kanssa. Pitkä tukka on niin ihana ja naisellinen ja täydellinen ja miehet tykkää. Ja minä. Minulla on tumma, luonnonkihara ja suht´paksu hiusmateriaali eli pitkätukka ei ole mitenkään pahannäköinen.
Kuitenkin olen koko ikäni tykännyt lyhyestä tukasta. Koen olevani enemmän itseni sen kanssa. Pienenä olin suuri Annie Lennox- fani, halusin samanlaisen siilitukan kuin hänellä. Äitini suostui, koska en antanut koskaan pestä tukkaani, ilman huutoa, rääkynää ja kiljuntaa.
Sitten vähän myöhemmin oli toki sellainen Mac Gyver- tyylinen takatukka ja lyhyt päältä.

Siitä asti sitten olenkin kamppaillut tukkani kanssa. Aina olen kokenut tarvetta kasvattaa sitä ja sitten kuitenkin leikannut, vaikka kaikkien mielestä se pitkä tukka onkin niin ihana ja miehet tykkää. Pienenä minulla oli sairaus, jonka takia kahdeksanvuotiaani minun kaikki tukka piti parikin kertaa leikata pois, joten olen siitä oppinut, että se on vain tukkaa ja kyllä se kasvaa takaisin ( Ainakin toistaiseksi)

Nyt olen taas viime kesästä saakka kasvattanut kuontaloani ( joka muuten kesällä oli sentinmittainen ja platinanvaalea). Olin jo saanut hiukseni kutakuinkin korvien alapuolelle kasvatetuksi, kun elämässäni tapahtui käännös.
Olin viime lauantaina siskoni seurana kun hän kävi kampaajalla stage 11:ssä tuossa aleksanterinkadulla. Siskolleni leikattiin niin hieno polkkatukka otsatukalla, että päätin sitten minäkin, hetken ympäripuhumisen jälkeen varata ajan. Nyt huomio, itse käyn todella harvoin kampaajalla, yleensä nyrsin tukkaani kylpyhyoneessa fiskarseilla.

Viimein tiistaina koitti se hurja päivä. En oikein tiennyt mitä halusin. Kampaaja kun kysyi, sanoin, että vähän jotain rokimpaa... Hän mietti hetken, kertoi mitä aikoi tehdä. Ja minä tyttö sanoin, että siitä vaan. Tunnin hiuksiani nykerrettin ja tulos on maailman hienoin rokkitukka. Ei se ihan lyhyt ole, mutta ei enää ihan pitkäkään.

Tässä sitä nyt ollaan suuren dilemman äärellä: minä pidän tästä tukasta ja yleensä lyhyestä tukasta. Mutta pitkä tukka on ihana ja naisellinen. Ja miehet tykkää. Ja monen mielestä minulle sopii pitkätukka. Valitsenko olla kaunis ja kasvattaa pitkän tukan vai olenko mielummin kuin kotonani ja pidän lyhyen tukan ( ja auttamatta annan kaksoisleukani korostua;))?

Toisaalta tappelen mielelläni bimbonaiskuvaa vastaan, jossa isot tissit, pieni perse ja pitkät vaaleathiukset ovat in.
Tuloksena siis on: taidan pitää korpinmustan rokkitukkani, tatuointini ja lävistykseni ja olla jotain muuta kuin Pinkin laulussaan kuvaama stupid girl....
:):):):):):)

3 kommenttia:

Rusakko kirjoitti...

Se sun hius on aivan mahtava! Leikkaus on kuin sulle tehty. Ratkaisu ongelmaan.....pidä se tukka josta itse tykkäät! Älä ota miestä jolle pitkä tukka on pakkomielle...kasvata vaikka pitkät karvat siihen toiseen päähän :)) jos karvaa on saatava. Siitä voisikin tulla uusi kesämuoti.....

Anni kirjoitti...

voisin sitten vaikka letittää tai laitaa
rastat.... Enpä usko.
Tiedätkös muuten miksi blondi on täysin karvaton? Eihän moottoritielläkään kasva ruohoa :):):) Tai no, niinpä.....

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi minä olen kalju... ;-)