Löysin kaapistani tänään sämpylän. Sinisen sämpylän. Se ei suinkaan ollut vain laikullinen, vaan kokonaan sininen. Aika hieno se oli, mutta löysi silti paikkansa roska-astiasta.
Tuo on vähän minun ongelma, nuo siniset sämpylät ja mustuneet ja vihertävät elintarvikkeet. Siis ne, jotka kävelevät itsekseen vastaan kun avaa jääkaapin oven.
Jostain syystä minulla unohtuu jääkaappiin erinäisiä elintarvikkeita. Leikkelepaketit menevät vanaksi ennenkuin kerkiän syödä niiden sisällön.( Kissat ovat silloin erittäin iloisia).
Vihanneslaatikkoon unohtuu turhan usein hedelmiä tai vihanneksi, jotka muuttavat muotonsa tunnistamattomiksi ja yleensä valuvat jotain epämääräistä nestettä. Vihanneslaatikko kun on jotenkin silmiltä piilossa, sinne unohtuu aina kurkata.
Tässä aamuna eräänä mielini teki pitkästä aikaa kahvia. Ei muuta kuin keitin esille kaapin uumenista ja kahvia keittämään. Muistin nimittäin, että jääkaapissani on kaksi pientä, 2dl hylamaitoa sisältävää purkkia. ( Sellaisia pillimehu purkkeja) Meikäläinen juo nimittäin maitokahvia, mustana se litku ei mene vaikka mikä olisi. Kahvin tuoksu ja ihana porina valtasivat koko kämppäni. Odotin valmistuvaa kahvia vesi kielellä. Viimein ihana kahvi oli valmista. Kaadoin höyryävää, mustaa ainetta kuppiin ( pelastuslaitos, Helsinki ks. yllä oleva kuva. Olen mukistani ylpeä)
Avasin jääkaappini, ottaakseni maitoa esille. Otin maitopurkin käteeni ravistin ja kas mikään ei hölskynyt purkin sisällä. Niin, viimeinen myyntipäivä oli ollut kuukausi sitten. Maito oli luullakseni muuttanut muotoa ja oli nyt purkin muotoinen hyytelö. En kuitenkaan avannut purkkia, tätä asiaa selvittääkseni, vaan laitoin purkin takaisin. Tietysti, voi olla, että se klöntti olisi sulanut kahviin. En tohtinut kokeilla.
Tulos oli; ei kahvia ja pilaantuneet maidot yhä edelleen jääkaapissa.
Usein kaapistani löytyy mehupurkkeja, joissa on pohjalla jotain, kuivuneita juustopaloja ja puolityhjiä leipäpusseja. Saamattomuudessani en koskaan saa aikaan heittää näitä em. esineitä roskiin. Ja puokaa on niin ikävä heittää roskiin. Hävettää, kun joillain ei ole edes rahaa ruokaan.
Minulla on siis selvästi ongelma, sen nimi on sinisen sämpylän-syndrooma.
ICD-koodista en ole varma.
4 kommenttia:
Vilkkuvien ja piippaavien laitteiden syndroomassa on se hyvä puoli että se ei haise pahalta. Mutta se on paljon kalliimpi... ;-)
Hullulla on halvat huvit ja halvat sairaudet. Onneksi se kyseinen sininen sämpylä ei haissut, sillä se oli muovipussissa. Mutta kuulkaa, pitkään avoimena ollut kissanruokapurkki, se haisee
Nuo 2 desin tölkit ovat käteviä työpaikalla tee -maitona. Paitsi kun avaa melkein kaksi kuukautta liian vanhan purkin (kun ei tajua katsoa sitä päivänmäärää saati sitten ravistaa purkkia). Sisältö (hajusta puhumattakaan) on aika mielenkiintoinen. Jääkaapista löytyisi melkein kuukauden vanha avaamaton litran jugurtti. En haluaisi heittää sitä tuollaisenaan roskiin, mutta en kyllä oikein halua avatakaan heittääkseni sisällön pois. Toisaalta ei kai ongelma siihen ratkea, että pitää sitä purkki edelleen siellä kaapissa :)
Sinkkuna kyllä joskus tuntuu, että pakkauskoot ovat vähän turhan suuria ja jos haluaisit ostaa sen pienemmän, se on suhteessa kalliimpi.
Litran jogurtti purkit ovat ihan killereitä. Ne jäävät aina homehtumaan jääkaappiin.....
En enää osta niitä, vaikka yksittäispakkaukset tulevat kalliimmaksi.
Lähetä kommentti