maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

Maanantai

Katsoin juuri niin ihanan ja nostalgisen elokuvan, että vieläkin olen aivan iloissani. Arvatkaa vaan mikä se elokuva oli. Kyllä, se oli dirty dancing-kuuma tanssi. Se Patric Swayze leffa.... Se on ihana leffa.
Minun vanha vhs-varastoni on edelleenkin suuri, vhs-videotkin löytyvät ja toimivat moitteettomasti.

Se siitä. Olen tässä matkustaessani julkisilla huomannut erään erittäin mielenkiintoisen asian. Ihmisillä on tapana riidellä erittäin julkisesti. Myönnän halvat huvini, minusta on kiintoisaa seurata näitä taistelevia pareja. Vaikka ei salakuuntelu kaunista olekaan, mutta en ole minäkään....
Olenko maininnut Timosta, jolle lyötiin luuri korvaan 3 kertaa viiden minuutin ratikka matkan aikana ja aina Timo soitti uudestaan. Takanani istui siis Timon tyttöystävä ratikassa. Timon tyttöystävällä oli simpukkapuhelin ja tosiaan kolme kertaa kuului " Timo ei!" ja puhelin pamahti kiinni. Ja aina Timo soitti uudestaan....

Toinen mielenkiintoinen tapaus sattui metrossa tässä päivänä eräänä. Olin laskeutumassa rullaportaita alas metroon, edessäni oli ehkä kolmikymppinen poika kitaransa kanssa. Hänen edellään portaissa seisoi vaalea nainen, joka oli selvästi pojan tyttöystävä/vaimoke. Typsy mäkätti kovaan ääneen pojalle... ".... Siis, mä en jaksa enää tällaista, siis, jos sä et kestä mun reaktioita, ni mitä me sit tehään. Mä en kestä tällaista tilannetta, kyllä munkin pitää saada sanoa mielipiteeni, se on kuitenkin mun homma ja kyllä mulla saa olla reaktioita...."
Tämä jatkuin aina metrolaiturille saakka. Poika oli koko ajan aivan hiljaa. Laiturille tultaessa typsy vetäsi kunnolla herneen nekkuun. Hän katosi väkijoukkoon ja jätti pojan seisomaan, kuin nallin kalliolle.
Poika kuitenkin etsi typsyä katseellaan ja viimein metron saapuessa hipsi samaan metrovaunuun vaimokkeensa kanssa, ja istuutui tämän viereen. Typsy käänsi selkänsä ja alkoi kirjoittaa tekstiviestiä. Ainoa sana mitä kuulin koko matkan aikana oli tytön suusta... " Mulla on sitten väärä numero tässäkin.." Poika ei koko matkana sanonut mitään.
he ikävä kyllä jatkoivat matkaa vielä kun minun piti nousta pois. Poika katsoi kaihoten aukeavia ovia.

Jos minulla oli mäkättävä vaimoke mukana, minä en seuraisi sitä kotiin, vaan lähtisin kaljalle. ( En juo kaljaa, mutta siideri ei kuulosta yhtä hyvältä) Voisin myös mennä juomaan viskiä, mutta sitä en kykene juomaan, sillä aikoinaan ( alaikäisenä toki) sain itseni aika hyvään kuntoon viski-colalla, nykyään en kykene edes haistamaan tätä juomaa..... Tämä ei mitenkään liittynyt asiaan, mutta tulihan sekin tunnustettua.

Homssu

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luojan kiitos liikun yleensä henkilöautolla. Kukaan ei kuuntele kun riitelen itseäni kanssa... ;-)

Anni kirjoitti...

Sitä olisikin mielenkiintoista seurata, itsensä kanssa riitelyä... Sellaisia ihmisiä kyllä välillä tapaa tuolla julkisten kulkuneuvojen ihmeellisessä maailmassa. Ehkä minäkin lukeudun heihin.....
Yksityisautoilu saastuttaa. Oletteko miettineet kimppakyyti ambulansseja? Nyt kun saatte ideaparkin ja kaikki....

Anonyymi kirjoitti...

Täällä maalla on pakko käyttää omia autoja koska kovinkaan kattavaa julkista liikennettä ei ole. Ambulanssillahan voisi olla kiva liikkua vapaillakin, mutta sitten jos "napsahtaa" kyyti pitää heittää ulkopuoliset pois. Sitten joutuisi kävellä tai ottaa taksi. Ja lanssarithan ovat tunntusti köyhiä joten se siitä... ;-)

Anni kirjoitti...

Niin, mutta meinasin, että voisitte keikat hoitaa sellaisella yhteisambulanssilla, kuljette ympäri Vihtiä ja muita alueitanne ja keräätte pokia kyytiin, sitten yhteiskyydillä sairaalaan... Pelastan ideoillani maapallon!!!! :):):)Enkä enää käyttäisi Vihdistä sanaa maalla, se ideaparkki, muistathan...