maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Päivä nro. 1

Olen vielä hengissä joten...

Aamulla kello soi tasan 6.oo. Vaikka työt alkoivatkn vasta 7.45, halusin herätä aikaisin, ettei tule kiirus.
Nousin heti ylös kun kello soi. Olin varma, että oksennan, en oksentanut.
Olin varma, että pyörryn, en pyörtynyt.

Kaikista tavoistani poiketen söin ruhtinaallisen aamupalan. Se oli ehkä hiukan pakkosyömistä, koska minulle ei aamupala yleensä maistu. Mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän mitä käy kun aamulla en syö. Pari, kolme tuntia eteenpäin ja alan nähdä mustia pilkkuja ja heikottaa kovasti.
Kyllähän tarhassa annetaan aamupalaa lapsille ja itsekin siinä voi syödä, jos kerkiää. Se on aika harvinaista...

Lähdin seitsemän aikaa ratikalle. Siis itse matkahan ei kestä kuin 15 minuuttia, mutta tällä kertaa minun piti ensin käydä omassa tarhassa hakemassa sisäkengät ja sitten viilettää kesäpäiväkotiin.
Päivystän siis vielä tämän viikon. Eli heinäkuussa useat päiväkodit sulkevat ovensa ja sitten on pari isoa, jotka pitävät ovensa auki. Sinne kerätään hoitoa tarvitsevat lapset ja työssäolevat aikuiset.
Kesäpäiväkotiin pitää lastenhoito varata etukäteen, mutta yllätyksiä tulee aina.

Siis talo oli tuttu, päivystin siellä koko viime kesän. Aikuiset aivan outoja ja lapset vielä oudompia. Jotkut naamat olivat sentään tuttuja viimevuodelta.
Lapsia oli vähänlaisesti, joten alku oli suht´rauhallinen.
Kaikki työtoverini olivat, erittäin mukavia ja lapset ovat lapsia.

Ensimmäinen työpäiväni meni siis hyvin. jossain vaiheessa kyllä kurkkua kuristi ajatus, etten kykene tähän.
tämä työpäivä sai minut tajuamaan paljon asioita, jotka kaipaavat muutosta, mutta niistä ajallaan.

Arvatkaa miltä tuntui, ensimmäisen kerran mennä töihin, olla tössä ja tulla töistä ilman, että koko ajan ahdistaa.

Mutta tämä vasta oli ensimmäinen päivä, joten...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No mutta tuohan kuulostaa jo todella hyvältä! :-) Hieno homma, ja olen varma että onnistunut ensimmäinen päivä antaa voimia seuraaville päiville. Kuuntelet vain itseäsi, ja toimit sen mukaan. Hienoa! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! Mitäs muksut tykkäsivät kampauksestasi? Tuliko meheviä kommentteja?

t. minä itte

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut ekasta työpäivästä. Takapuolestahan työnteko on (ainakin joskus), mutta jotenkin laskut vain pitää maksaa.

Jatka samaan malliin rauhallisesti ja tsemppiä....

Anni kirjoitti...

kiitos stende, Wäiski ja minä itte onnitteluista. Olen itsekn erittäin helpottunut ja ilonen kun en ole ainakaan vielä "tippunut".

Ja kyllä kampaukseni sai suuren suosion. Sekä tarhan muksuilta, että ihan tuntemattomilta lapsilta.
Tänään ratikassa eräs pieni poika kehui tukkaani tyylikkääksi.