Minä olin koko viime kevään sairaslomalla, vaihdoin työpaikkaa. Nyt kaikki on periaatteessa hyvin.
Mutta ruma ja kylmä fakta on se, että minä olen pystyssä terapian ja tarpeeksi vahvojen lääkkeiden ansiosta.
Mutta nyt juuri minulla on hyvä olo. Mittarini on se, että voin herätä aamulla, ilman, että minua ahdistaa.
Mutta ympärilläni kuohuu. En voi muuta kuin toivottaa voimia villaketulle ja rusakonpesään.
Rakastan teitä siskoni, vaikka mikä olisi.
Vaikka olemme kaikki erilaisia, meillä on erilaiset mielipiteet asioista ja erilaiset tavoitteet elämässämme. Kuitenkin, olette minun siskojani. Ehkä meiltä kaikilta puuttuu tällä hetkellä voimaa olla toistemme tukena, mutta ainakin ollaan olemassa.
Suhteellisen täysjärkisinä, kaikesta huolimatta.
Tiedän, että lähelläni on tulossa vielä toinen avioero tässä ennen joulua, joka tulee tavalla tai toisella vaikuttamaan elämääni.
Sattuu, kun tiedän, etten voi asialle mitään tehdä, en voi auttaa.
Sitä minä jankutan terapiassan ja terapautti jankuttaa minulle, ettei tarvitse, jos ei itsellään ole voimaa.
Jokainen tekee voimiensa mukaan. Onhan tässä jotain jo tehty.
Kyynisyys elämää kohtaan kasvaa. Parisuhteita kohtaan. Kannaattaako mitään suunnitella, kannataako aloittaa mitään, kun se kuitenkin menee aina päin persettä.
Kannaattaako asiaan satsata..
Kannaatta, Jos ei veikkaa ei voi voittaa.
Aina kutenkin, kaiken alla, jossan piilossa, on olemassa hiven toivoa, jonka avulla me jaksamme päivästä toiseen ja aloittaa taas alusta. Mettimällä, että jospa tällä kertaa onnistuisi.
6 kommenttia:
Aina on toivoa! Sitä älä hukkaa! Ja on olemassa parisuhteita, jotka toimivat ja ovat hyviä. Oikeasti, niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Vaikka sitä ei aina jaksa uskoakaan. Sisariesi blogien kautta eksyin luoksesi ja vaikka selkeästi erilaisia blogeja pidättekin niin kaikista tykkään ihan kamalasti. Ja teillä toden totta on aina toisenne! Ja toivo ja voima siinä! Mahtavaa naisenergiaa, kaikesta huolimatta!
Jep, jos ei uskalla yrittää ja toivoa niin ei kyllä mitään saakaan. Ero on koettu ja oli aikamoinen kokemus kaiken muun paskan keskellä ja sen jälkeen päätin etten ikinä mene uudestaan naimisiin enkä luota keneenkään - onneksi uskalsin luottaa ja muuttaa jopa mielipiteeni aviksesta. Mutta se että itsellä on asiat suhteellisen järjestyksessä ei estä tuntemasta toisten pahaa oloa, olet mielessäni samoin kuin siskosi. *halaus*
Miksi et turvautuisi Jeesukseen, häneen, joka koko ajan on lähelläsi ja odottaa, että saisi sinut parantaa ja pelastaa. Mene polvillesi ja kaikesta sydämestäsi sano, että: "Jeesus auta", niin minä tiedän aivan varmasti, että hän sen tulee tekemään (Matteus 8:17). Itse olen käynyt läpi vaikean masennuksen ja vain hän toi valon ja ilon sydämeeni. Voit sitten viskata lääkkeet ja terapeutit pois ja käyttää nekin rahat paljon mieluisampiin asioihin. Siunausta!
Anonyymi nro1 ja marsu:
Kitos kaunista sanoista.
Kyllä se toivo aina elää. Ja tulihan siitä Marsustakin rouva, ei kovin avonaisessa puvussa ;)
Anonyymi nro2: Ihan hyvä asia sinänsä, mutta vähän väärälle henkilölle tuli viesti osoitettua.
Kaikkea on keretty kokeilla. Olen myöskin ollut kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa, taloudellisessa jaostossa ja nuorisotoimen johtokunnassa istumassa eli tuo hallinnollinen puolikin on plakkarissa. Ja sittemmin olek kirkosta eronut, koska en vo sitoutua sen oppeihin, ja sitäpaitsi kirkko ja uskontosinäänsä on ihmisen keksimää, ei taida raamatussa lukea, että millainen luterilasen kirkon on oltava...
Monta vuotta elämästäni käytin vahvassa uskossa olemiseen, raamattu on tullut luettua pari kertaa, esirukouksia sadellut, on ajettu ulos demoneita, purettu tuomioita ja sielunhoidossa istuttu.Ja poltettu demonisia tavaroita.
On aika todella uskaliasta sanoa ihmiselle, että kannaattaa jättää lääkkeet ja terapia. Sanoistko diabeetikolle, että jätä insuliini ja luota Jumalaan?
Ja jos syvälliseksi mennään, eikö Jumala ole auttanut erilaisten lääkkeiden ja hoitojen luomisessa, jotta ihmiset parantuisivat.
Jos itse sairastuistkin esim. syöpään, turvaisitko vain Jumalaan ja hylkäisit saatavilla olevat lääkkeet ja hoitokeinot?
Mielestäni on erittäin hyvä asia, että ihminen uskoo johonkin. Oli se mitä vaan. Se antaa sitä toivoa mitä kukin tarvitsee. Mutta ei pidä unohtaa, maalaisjärkeä.
Ja se mihin en usko, on oman uskon tuputtaminen toiselle, jokainen saa mielestäni uskoa mihin uskoo, mutta se on mielestäni jokaisen oma asia ja toisen mielpiteitä pitää kunnioittaa.
Niin minäkin myös sinun, eli hyvä jos sinä olet kokenut näin saavasi apua. Mutta minä en.
Toivotan sinulle erittäin hyvää jatkoa.
Elämä ei aina ole reilua, mutta mitä kohtalolle voi tehdä. Minäkin nuoruudessa olisin tehnyt jotakin toisin, mutta olen silti tyytyväinen nykyhetkeen. (Tosin kyllä sekin saisi olla edes vähän parempi) Pitää vain elää päivä kerralla ja uskoa tulevaisuuteen.
(Olipa syvällistä, toivottavasti siitä saa jotakin tolkkua ;-D)
Wanha sananlasku: Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato ja kun Toivo kuoli, hän siirtyi uskoon. Usko on kova jätkä kun siirtää vuoria......
:):):):):)
Lähetä kommentti