maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Olemisen vaikeus

Tässä ollan...
Ollaan.
Koitan olla.

Se on vaikeaa.
Kauhut ja pelot nousevat ylös.
vanha syömisongelma nostaa päätään. Pitäisi jotenkin kuluttaa kalorit, joita syö. Voisin tietysti olla syömättä, mutta kun minä haluan syödä.
Jos vain olen, enkä suorita, toimi ja rehki ja lihon muodottomaksi. Olematon kuntoni katoaa, minulle iskee diabetes, verenpainetauti ja kolesteroli.

Olo, että haluaisi lenkille ja liikkua, ei tule sisältäpäin, vaan se on pakonomainen toiminta. Tarve noudattaa sääntöjä, jotka antavat luvan elää.
Haluan eroon siitä pakosta, säännöistä.
Se on niin kovin vaikeaa ja ahdistavaa.
Pelottavaa.

En olisi uskonut, että oleminen on näin vaikeaa.
Pelkoja herättävää.
Säännöistä luopuminen on pelottavaa, hallitusta elämästä luopuminen on pelottavaa.
Kuin astuisi tuntemattomaan.
Olen täysin tyhjän päällä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tarvitsee myös rajoja ja aikatauluja.
Kun aamulla makoilee ja miettii, että nousenko nyt vai myöhemmin vai vielä myöhemmin. Myöhemmin syö aamupalan, lukee muutaman rivin, potkiskelee lattialla lojumassa olevia tavaroita, syö taas jotain, lukee hetken, keittää kahvit, syö, siirtelee paperikasoja pöydällä, yrittää saada torkuttua hetken, nousee, kävelee, istuu, miettii.
Mitähän sitä tekisi, ei jaksa, ei viitsi, kauppaan ei jaksa, roskis pitäis viedä mutta ei huvita, ei huvittanut eilenkään.
Pitäisi olla joku -ikäänkuin polku- jota myöten edetä, mutta jolta voisi poiketa tai kulkea ihan vaan sivussa. Pitäisi olla joku/jokin, joka patistaisi etenemään, nousemaan ylös, lähtemään ulos, tekemään asioita ajoissa.
Onneksi ei vielä ole päässyt monen päivän roskapussit kasaantumaan parvekkeelle. Viimeistään silloin täysi pussi lähtee kun seuraava on puolillaan.
Ja onneksi on illalla tulossa vieras ja sitä varten on siivottava. Sen jälkeen on itselläkin mukavampaa monta päivää.
Tsemppiä rajojen ja rajattomuuden kanssa.

Prisca kirjoitti...

juup.Tuo onkin vaikeaa...vaikka joskushan,silloin kun on täys meno päällä ja pitäisi sitä ja pitäisi tätä,sitä ihan vahingossa tekee tuota...ei tee mitään.Istuukin koko päivän koneella,töllöttää telkkaria ja puhuu puhelimessa.Mutta sitten kun pitää tehdä ei mitään...hmm...saavutus sinänsä -todella.
Saatko kuitenkin joku päivä tulla letuille?

Taikaviitta kirjoitti...

Se on sitä juuri,ettei saa tehtyä mitään..ettei osaa päättää mitään..ja sitten moittii itseään siitä..et ei mitään..
Pyri vaan olemaan ystävä ittesi kanssa juuri nyt, muuta ei tarvitse. Tällainen symboli:jos kasaa pöydälle tuhannen palan palapelin, menee aikaa ennenkuin osaa ryhmitellä värit ja muodot, ja vaikka on kuva miten ne palat laitetaan se vie silti aikaa. Yritän sanoa, että kaikki järjestyy ja löytää paikkansa mutta se vie aikaa. Mukana :)

Anni kirjoitti...

kiitos, kaikille, hyvistä kommenteista!
ja aurinko ja kuu: ehdottomasti!