sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009

Äärimmäistä pahuutta

On mennyt suhteellisen hyvin, olen vain ollut väsynyt, mutta ihan työstä johtuen. Lapsille ja aikuisilla alkanut kesälomat (osalla siis) yhdistettyjä ryhmiä, väsyneitä ja kiukkuisia lapsia. Sellaista ennen lomaa olevaa väsymys-odotusta.

Perjantaina oli baari/ravintolailta työporukan kanssa, oli todella hauskaa. Olimme ensin panimorvintola Bruuverissa kampissa ja sitten menimme syömään Colorado, nimiseen ravintolaan. Äärettömän hyvää ruokaa.
Ilta oli oikein mukava, toki kymmenen aikaan suuntasimme metrolle, joka kuljetti jokaisen kotiinsa.

Pääsin kotiin ja siihen se hauskuus loppui.
Minua odotti kotona kirje, postiluukusta tipahtanut siis.
Vaikka kuoressa ei lähettäjän nimeä ollutkaan tunnistin kyllä keneltä se oli. Eräältä erittäin läheiseltä ihmiseltä. Sukulaiselta.

Kuoren sisällä oli 30-sivuinen koneella kirjoitetu kirje.
Saatteena oli lappu, missä luki, että kirje saattaa pahoittaa mieleni, ja ehkä neuvottelen ensin lääkärini kanssa sen lukemista. Koska tiesin, keneltä kirje oli osasin odottaa pahinta.
Niinpä aloin lukemaan.

Ensin 28 sivua kiristystä, valheita, panettelua, syyllistämistä. Elämäni revittiin palasiksi, lapsuutenikin.
Loppusivut sitten olivatkin ne joissa luki, että kuulun menneisyyten, olo on helpottunut, kun ei tarvitse enää pelätä että pidän yhteyttä ja vaadin asioita yms.
Syyllistämistä.

Vaikka ymmärrän, etä tuon kirjeen kirjoittaja on mieleltään sairas, hyvin sairas, ei se tee asiaa sen helpommaksi.
Se ei poista sitä, kipua, tuskaa, häpeää ja syyllisyyttä, mitä tuo kirje toi mukanaan. Ja kun kyse on vielä salakavalasta sairaudesta, jonka olemassaoloa kaikki eivät edes näe, vaan menevät mukaan valheiden verkkoon.


Olen ahdistunut ja voin huonosti, sekä henkisesti, että fyysisesti. Onneksi minulla on lääkkeitä, terapeutti ja sosiaalinen tukiverkosto.
Haluaisin vain nukkua, ruoka ei maistu, ei edes suklaa ja mikään ei huvita.
Onneksi on sentään kesä.

On hyvä olla olemassa päämääriä, joiden turvin jaksaa eteenpäin, tällä hetkellä seuraava odottamani etappi on tietenkin loma, muta kesällä olevat 30-vuotispäiväni. Saan ne pitää siskoni mökillä ja kutsua mukaan paljon mukavia ihmisiä.
Niistä tulee kunnon kutsut, Tietysti kyllä kaikki vieraat ovat lapsellisia, mutta enemmän porukkaahan se vain tietää.

Sellaista tällä hetkellä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voi sua. koita jaksaa, kyllä se siitä!

Taikaviitta kirjoitti...

Moi, ajattele että se ei ole henkilökohtaista, koska sitä ei ole enää olemassa, jolle se on kirjoitettu. Koska sä olet alkanut parantumaan :)ja tulet siksi joka oikeasti olet.
Omalla tielläni on ollut "kauhun hetkiä" havaita, että oikeasti ne ihmiset on sairaita ja mä olen joutunut elämään lapsuuteni ja nuoruuteni siinä maailmassa ja ilmapiirissä.

Anonyymi kirjoitti...

Mulle tuli mieleen vaan yksinkertaisesti fuck....julkisesti ei sais kirota mut toistan vielä että fuck. Voimia sulle !

t.Leena ja kisut =^..^=

Anni kirjoitti...

kiitos kaikille, hyvistä ja kannustavista kommenteista, kuten Leena sen niin osuvasti sanoi: Fuck!