Lähinä opettajiani.
Minulla taisi olla joka vuosi eri opettaja, ei, viidennellä ja kuudenella oli sama täti.
Kuten olen monta kertaa maininnut olin kiltti ja hiljainen keskiverto-oppilas, helppo ja mukava tapaus. Osasin lukea jo ennen kouluun menoa. Kouluun menin suoraan kotoa, en käynyt eskaria tai mitään valmistavaa koulua.
Koulussa en koskaan pysynyt perässä. En oikein ymmärtänyt, enkä sitten uskaltanut edes kysyä.
Tulin kouluun kauempaa koulukyydillä, joten olin aivan ulkona kaveriporukoista, jotka asustelivat lähellä, kävelymatkan päässä.
Minä kuljin bussilla tai taksilla, matkaa oli kuitenkin sen verran.
En muistele kouluaikaa lämmöllä. Ahdistavana ja kamalana ennemminkin.
Jälkeenpäin olen miettinyt opettajien suhtautumista minuun. Ehkä olin sellainen kiltti ja kiva, perheestä joka tunnettiin hyvin pienellä paikkakunnalla, että kukaan ei ottanut asiakseen puuttua.
Tottelin aina ja heti.
Sellaiseen ei puututa yhtään niin helposti, kuin häiriötä aiheuttavaan oppilaaseen.
Minulla oli kovin traagisia rakastumisia läpi kouluaikani.
Toisella luokalla, rakastuin tulisesti isosiskoni luokkakaveriin. Hän oli minua viisi vuotta vanhempi. Iso seiskaluokkalainen. Hän oli aivan ihana, en kyllä nyt enää muista hänen nimeään. Hän eli ja oli vahvasti läsnä minun omassa pikku maailmassani.Hän kulki kouluun samalla koulubussilla kuin minä.
Voi kuinka hänestä unelmoin, valmistin hänelle kirjeenkin, jossa oli sydäntikkari ja jotain sydäntavaroita. En koskaan sitä uskaltanut antaa.
Siskoni on minua siis viisi vuotta vanhempi ja olin itseasiassa kaikkiin hänen luokkansa poikiin aina raastavasti rakastunut.
Minulla oli harrastus, katselin siskoni luokkakuvaa ja kuuntelin muumisatua korvalappustreoilla, kuvittelin, että nuo ihanat pojat näyttelivät osaa rooleista ja minä toki sitä ihanaa Niiskuneitiä. Tämä oli siis vuonna 1987, samana vuonna kun minulta oli leikattu aivokasvain ja olin kalju ja kipeä.
Viidennellä luokalla, kun olin 11 vuotta rakastuin tulisesti naapuriluokan opettajaan. Hän taisi olla silloin noin 30 vuotias, nuori opettaja, jolla oli pieni lapsi ja vaimo. Hän oli niin ihana.
Halusin niin kovasti olla hänen silmissään kaunis ja taitava. En kuitenkaan ollut. Halusin niin kovasti, että hän olisi kiinnittänyt minuun huomiota ja rakastunut minuun.
Unelmani ei toteutunut.
Googlasin tämän opettajan tässä päivänä eräänä ja siellä hän on yhä vieläkin opettajana samassa vanhassa koulussani.
Hän on viisissäkymmenissä ja hänen lapsensa taitavat olla parikymppisiä.
Että terveisiä vaan.
Yläasteen suurista rakkaustarinoista en edes viitsi kertoa, koska ne olivat aina hyvin yksipuolisia ja raastavia. Kun en edes ollut kaunis ja ihana.
Rakastuin aina surkeasti ja täysin saavuttamattomissa oleviin poikiin. Olin ujo, enkä koskaan uskaltanut lähestyä ketään, korkeintaan lähetin nimettömiä kortteja. Ja toki harjoittelin nimeni kirjoittamista pojan sukunimellä.
Etsin niin kovasti rakkautta ja halusin niin kovasti tulla rakastetuksi.
Ne poika raukat jotka olivat ihastuneita minuun jäivät täysin vaille huomiotani, koska minä rakastuin niihin komeisiin ja kaukaisiin.
Voi sitä raastavaa rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti