lauantaina, toukokuuta 28, 2011

Suihkulähde

video
Takkutukka halusi pihalle suihkulähteen. teimme jo yhden viime vuonna, mutta huomasimme, että se ei ollut kiva, joten tänä vuonna uusiksi.
Olen aina luullut, että suihkulähteen tekeminen on vaativaa ja monimutkaista, huomatessani sen helppouden yllätyin totaalisesti. Tämä kokonaisuus tuli maksamaan alle 30euroa.

Siis ensin kaivetaan halutun kokoinen ja muotoinen kuoppa. Levitetään kuoppaan allasmuovia ja ja annetaan sen mennä reilusti yli reunojen. Valmiita muovisia altaita on myös saatavilla. Tai jos haluaa voi käyttää vaikka lasten kylpyammetta tai mitä tahansa astiaa, jossa vesi pysyy.

Sitten täytetään kuoppa vedellä. Ja siinä se on, koristelua ja pumppua vailla. Ostimme pumpun ihan tavallisesta marketista, niitä on olemassa paljon erilaisia ja erihintaisia. Meidän valitsema pumppu maksoi 23euroa. Siinä on portaaton säädin, jolla säädetään suihkun korkeutta ja kaksi eri päätä erilaisille suihkuille. Siis pumppu altaan pohjalle. Ja sähköjohto vedetään töpseliin. Mökille on onneksi asennettu ulos pistokkeet, joten virta tulee ihan vierestä.

Sitten vaan koristelee reunat joka samalla kiinnittää muovin tukevasti maahan halutulla tavalla. Tuossa meidän väsäämässä altaassa on reunat täynnä kiviä ja ihania sammaloituneita betonipaloja. Myös Takkutukan aikoinaan tekemä betoninen raparperinlehti on päässyt mukaan.Ainekset ovat tontilta löytyneitä. Sitten eikun pumppu päälle ja ihana rauhoittava veden ääni alkaa solista.
Kivien paikkaa voi muuttaa vaikka joka päivä.
Vielä on työn alla se keltainen muoviankka uiskentelemaan lähteeseen. Pitää löytää sellainen, jonka voi ankkuroida pohjaan. Muistaakseni eräässä keskustan kaupassa myydään vesilämpömittari-ankkoja, sellainen olisi sopiva. Hankitaan kun keretään.

perjantaina, toukokuuta 27, 2011

Hiljaiseloa



Hoi ja hei!
Olen taas ollut hiljaa.
Elämässäni ja täällä blogissa.
On ollut aika ihanaa, olen nimitäin ollut Lippe koiran kanssa mökillä 3 viikkoa ja matka jatkuu. Miksi me pois täältä tulisimme. Tämä on ihan pieni siirtolapuutarhamökki. Koska on vielä toukokuu eikä lomat ole alkaneet täällä on hyvin hiljaista.
Puukamina pitää meidät lämpimänä ja läheinen kauppa ruuissa. Pienen matkan päästä löytyy suihku ja vesi vessa.
Bussilla pääsee keskustaan hetkessä. Jos nyt tarvii.

Olen oleillut ja hoitanut puutarhaa, tai no minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Nurmikon osaan ajaa ja voikukan tunnistan niin ja vuohenputken.
Muuten vaan arvailen ja teen fiiliksen mukaan.

Täällä on pienen pieni matkatelevisio, katsoin siitä Leijonien kultajuhlan Kauppatorilla. Muuta en ole katsonut.
Tietokone ja mokkula kuitenkin on. Että voi hoitaa asioita, jos tarvitsee. Voi myös aina silloin tällöin facebookata, lähettää sähköpostia ja katsoa uutiset.

Nautin olostani. nautin siitä, että minun ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tehdä ja puuhailla minkä jaksan. Lukea ja kävellä metsässä koiran kanssa.

Saan olla yksin, ilman mitään pakkoja ja saan olla ulkona. Muistutan jo nyt kahvipapua, en ole aurinkoa varsinaisesti ottanut, mutta tuo tarttuu puuhastellessa niin helposti.
Takkutukkakin on käynyt pari kertaa, ollaan grillattu ja puuhailtu. Hän on auttanut minua niissä asioissa, joita en yksin pysty tekemään, mm. kaappien siirtämisessä ja syttyjen tekemisessä.

Olen sisustanutkin tämän opienen mökkipahasen uudestaan. Vielä olisi tarkoitus maalata puolipanelointi valkoiseksi. Sitten kun jaksan.
Mitä tästä opimme, minut voi hyvin kouluttaa uudelleen, erakoksi. Täällä on aikas hyvä olla.Rauhassa. Ilman menoa ja meininkiä.

Hauska asia sattui taannoin, olimme kerrankin Takkutukan kanssa baarissa(!) okei myönnetään, ne olivat vaalivalvojaiset. katselimme molemmat kihlasormustani ja kuin yhteen ääneen totesimme sen joutuneen koville vuoden aikana.
Päätimme, että on uuden sormuksen aika. mutta koska minä olen kranttu ja ainoat kivat sormukset maksavat enemmän kuin vähän, päädyin teettämään uuden kahdesta vanhasta sormuksestani.
Minusta siitä tuli kaunis. keltakultaa, valkokultaa ja timantti, painoa hurjat 5,6g. 0.6g enenmmän kuin Takkutukalla ja hänen sormus on sentään kokoa 23 ja minun 16-.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ja oikeasti minun kädet eivät ole NIIN ryppyiset kuin kuvassa näyttää.

Koin tänään mukavan yllätyksen, naapurini, jolle eilen lahjoitin kasan raparpereja kävi tuomassa poikansa kanssa minulle raparperipiirakkaa. Poika oli innoissaan, huomatessaan, että minä luen Aku Ankkaa ja käytän samaa voidetta kuin äiti, Helosania.

maanantaina, toukokuuta 02, 2011

Kevät

Kevät ja kesä, muun ajan vuodesta voisin viettää jossain lämpimässä. keväällä muistaa miksi jaksaa koko talven, jäät ovat viittä vaille lähtemässä, bongasin eilen ensimmäisen sinivuokon. Pyörä on päässyt taas käyttöön. Talvivaatteita ei tarvitse. Paitsi ehkä eilen pyöräillessä, ei pipo ja haskat olisi ollut pahitteeksi.

Olen ollut taas pitkään hiljaa, tiedän. Kiitos kaikille, jotka jaksavat roikkua mukana tauoista huolimatta. 
Tuo kuva  on otettu mökiltä parisen viikkoa sitten. Silloin lumi vielä peitti kaiken. Mutta kun Takkutukan kanssa pyöräilimme pääsiäisenä uudestaan paikan päälle oli kaikki lumi jo poissa. Takkutukka yöpyikin pari yötä viime viikolla mökillä ja hyvin pärjäsi.
Mökki siis on pieni siirtolapuutarha mökki, pieni lautamaja siis. Kokoa koko komeudella on 14neliötä  ja sitten pieni tontti. Mökissä on puukamina ja kun siellä pari klapia polttaa, on mökki lämmin.

Teimme Takkutukan kanssa sopimuksen. Minä otan mökin hoitaakseni, maksan puolet maksuista ja maksan hankinnat ( mullat, lannoitteet, kukat yms.) ja sisustan ja maalaan mökin sisuksen uudelleen. Tämän kaiken teen mahdollisimman halvalla, kuitenkin omaan jo valmiiksi paljon kankaita ja ompelukoneen, joten eiköhän verhot synny ihan omin avuin. Maalit tulevat olemaan kallein investointi. Takkutukka saa toki viettää mökillä aikaa ja rakentaa vesiaiheen, kuten hän on jo koko vuoden suunnitellut. Mutta stressaus on häneltä täysin kielletty.

Miten sitten minä?
Vaikka asunkin pikkukaupungissa ja täällä on todella ihanat ulkoilumahdollisuudet, olen todella iloinen tuosta mökkijutusta. Helpottaa, saa olla ulkona, poissa ja väsäillä juttuja. Ja kuitenkin vain viiden kilometrin päässä kodista ja kaupungin keskustasta.

Tämänhetkinen tilanne on selvä syyskuun loppuun asti ja siitä eteenpäin kaikki on taas auki. Rasittavaa ja hermoja raastavaa. Kesäkuussa on onneksi lääkäri, jolloin arvioidaan jatkoa, mutta sehän ei ole pelkästä lääkäristä kiinni, vaan myös maksavasta osapuolesta.
Välillä tämä on puhdasta helvettiä, juuri siksi, että minun pitäisi parantua ja kuntoutua. Palata jälleen työelämään, koska olen niin nuori ja tulen kalliiksi yhteiskunnalle.
Joka aamu, haluaisin välttää heräämisen, haluaisin jatkaa unia. Olla nousematta ja alkamatta uuteen päivään. Nousen kuitenkin, vetelehdin, koska en halua alkaa puuhata. jossain vaiheessa pakotan itselleni vaatteet päälle ja puuhakkaaksi. Käyn kaupassa, siivoan, järjestelen, puuhailen, kiertelen ikkunaostoksilla tai edes olen roikun tietokoneella. Edes jotain. En anna itselleni lupaa olla tekemättä mitään. Koska jossain alitajunnassa sykkii pakko, pakko parantua, pakko jaksaa pakko mennä.
Ja pieni ymmärrys siitäkin, että kokoaikainen pieni puuha auttaa unohtamaan ja jaksamaan.

Pelkään kuolemaa. Silti ajattelen sitä kokoajan. Pelkään kuolemaa silloin jos en saa itse siitä päättää. En kuitenkaan halua kuolla, vaikka siltä usein tuntuu. Haluan katsoa tämän pelin loppuun.

En muista olleeni huoleton lapsi, muistan olleeni huolellinen lapsi. Sitä olen edelleen.
En syntynyt vahingossa, mutta olisi kuitenkin pitänyt harkita kaksi kertaa, että kannattaako. Joskus vain elämä menee sellaisia teitä, että sitä ei ymmärrä. Miksi juuri minun kohdalla on sattunut sellaisia asioita, jotka johtivat tähän.
Ainoa millä jaksan ymmärtää ja selittää on teoria siitä, että kaikella on yhteys kaikkeen. esimerkiksi minua tönäistään kadulla, kaadun ja takanani oleva ihminen joutuu hidastamaan. Tämän takia hän ehkä myöhästyy metrosta ja tärkeästä kokouksesta. Ehkä myöhästymisenjohdosta kaikki pullat on jo syöty ja hän ei saakaan opulla, joka olisi sisältänyt pähkinää, joplle hän on allerginen ja saanut tappavaa anafylaktista shokkia. ( en muista teorian suomenkielistä nimeä)

Että tällä mennään. Hyvin hiljaa minuutti minuutilta. ja toivotaan ihmettä, nimeltään eläkepäätös.