tiistaina, joulukuuta 18, 2012

aika menee

Aika on jotenkin humpsahtanut. Olen niin kovin tyytyväinen uuteen kotiini. Kaunis pieni ja juuri sopiva. Ensimmäisen kerran olen jo kerennyt naapureihinkin tutustua, ovinaapurit oikein kättelivät. Talon vanhin asukas tenttasi tuossa pihalla lapset ja miehet. Aika suloista.
Joulukin on ovella. Ensimmäiusen kerra,n viikkoa ennen aattoa on kaikki hoidettu. Tai siis joulukortit lähetetty ja lahjat laitettu postiin, en ole menossa Helsinkiin ennen joulua, joten posti kulkee. Kiitos niiden ihanien pakettiautomaattien, postissa ei tarvitse jonottaa.
Olemme Takkutukan kanssa menossa jouluksi kylpylään. Ihanaa sekin, koska minua joulu ahdistaa ihan kamalasti.
Pienenä joulu oli suosikkini, varmaankin lahjojen ja karkin takia, pidin jouluntuoksuista. Joulukuusesta, hyasinteistä ja kalkkunasta. Jouluruokia söin ainakin kylmiä kaloja, lohta, katkarapua mätiä....
Meillä ei muistaakseni käynyt koskaan joulupukkia, lahjat vain ilmestyi oven taakse, muistaakseni. Aatonaattoiltan koristeltiin joulukuusi ja mentiin saunaan. Jouluaattoaamuna sitten herättiin ja syötiin riisipuuroa, jossa oli se manteli.
Kello 12 kuunneltiin radiosta ja myöhemmin katsottiin telkkarista, kun Turku julisti joulurauhan.
Siinä se päivä meni jotenkin. Syötiin karkkia, katsottiin televisiota.
Sitten tuli jouluruoan aika ja sitten ne lahjat. Rakastin lahjoja, rakastan yhä edelleen lahjoja.

Jotenkin tuntuu, että joulu muuttui, kun vanhempani erosivat. Rakastin siltikin vielä joulua. Vuodet vierivät, muutin omilleni. Menin kotiin jouluksi. Sitten alkoi se aika, ettei kotona juhlittu joulua, vaan kaikki menivät tahollaan jonnekin. Myöhemmin vakiintui tapa mennä vanhimman siskoni luokse viettämään joulua.Silloin joulu jo ahdisti minua kamalasti. Ajan kuluessa käytännöt muuttuivat taas ja ahdistus kasvoi aina.
No tänä jouluna tosiaan keksin sen, lähdemme jouluksi pois. Se helpottaa suunnattomasti.
Lahjoja minusta on silti kiva antaa, joten aina se mopo karkaa käsistä, vaikka kuinka ajattelen, että kaikille yksi lahja. Siskoille, siskojen miehille, siskojen lapsille, isän ja äidin uudet ja vanhat puolisot,  äiti, Takkutukan ihana naapuri, Saarenmies Naisystävineen..... Kyllä siinä kertyy, mutta minä pidän siitä.
Tänävuonna tilasin hiukan erilaiset joulukortit Louhittaresta.

Helsinkiin lähden uudeksi vuodeksi. Tapaan siskot ja otan tatuoinnin ja vietän lomaa. Palattuani on Takkutukan vuoro lähteä reissuun ja sitten kun hän tulee lähden minä taas viikoksi.

Tämä on myös ensimmäinen joulu täysin ilman isää, mutta muistan, että hänkin inhosi joulua, joten ...
Minun on myös pakko tuoda esiin joulun kääntöpuoli, varsinkin tänä jouluna, koska tulee olemaan pitkä yhtenäinen putki pyhiä ja monelle oiva tilaisuus avata pullo ja nauttia olan takaa. Tänäkin jouluna on niitä lapsia, jotka pelkäävät ja joutuvat lähtemään kotoa pakoon. On niitä joiden molemmat vanhemmat päättävät viettää joulun juopotellen ja niitä joille väkivalta kuuluu osana pitkiin juhlapyhiin.
On köyhiä ja yksinäisiä. Vaikka paljoa ei voi tehdä, voi edes jollekin yksinäiselle viedä edes joulutervehdyksen ja lahjoittaa rahaa erilaisiin keräyksiin.
Ja olla osaltaan se joka huolehtii, että omilla lapsilla on turvallinen ja ilonen joulu.



Ensimmäinen joulu  5 kuukautta

Tässä olen 4-vuotias
olisinko 6-vuotias
olisinko 7-vuotias






1 kommentti:

Melusina kirjoitti...

¤¤¤¤Kauniit kiitokset Louhettaren joulukortista - jo sen kuorikin oli kiinnostava ja hieno. Hyvää tahtia epätasajalkamarssiin alkaneena vuonna!¤¤¤¤