Rakkaus tuo ihana asia, joka pyörittää maailmaa. Niin ihanaa ja vaaleanpunaista ja ikuista. Perhosia, kukkia ruusuja, sydämiä, ikuista palvontaa. Sitä on se meidän jokaisen ah niin ihana ja ainutlaatuinen rakkaus. Sitä syötetään meille kaikkialta, elokuvat, kirjat, kaikissa se ihana ikuinen rakkaus, joka voittaa kaiken ja jossa kaikki on niin täydellistä.
Ah, elämä on niin ihanaa.
Täysin metsään, jos minulta kysytään. Olen äärettömän kamala realisti, minä en usko kaiken voittavaan rakkauteen, täydelliseen parisuhteeseen, jossa kaikki on kaunista ja ihanaa.
Minä uskon aivoihin ja hormooneihin. Ei kamalan romanttista. Toisaalta siinä on se hyvä, että tietää miten asiat toimii, eikä odota ihmeitä.
Asiaa on tutkittu ja kyllä, aivoissa sen salaisuus. Ei sukulaissieluissa tai maailmankaikkeuden järjestyksessä.
On tutkittu, että yltiöpäisesti rakastuneiden aivoissa toiminta vilkastuu tietyllä alueella. Hassua kyllä samat alueet reagoivat huumaaviin hyvänolon tunnettatuottaviin aineisiin, kuten kokaiiniin.
Myös ne rakastuneen perhoset vatsassa on aivojen tuottamaa tunnetta.
Rakkaus on aivoissa aivan omanlaisensa euforian muoto.
Kun ensimmäisen vaiheen yltiöpäinen rakkaus hiipuu, hiipuu se ihana euforian tunnekin. Siinä sitten mietitään, että mites tässä näin kävi.
Siinä kohtaa tulee esiin vaihtoehdot:
Voipi olla että euforisen alkurakkauden aikana olet tullut toisesta ihmisestä riippuvaiseksi, tottunut hänen läsnäoloon, ehkä on menty naimisiin ja hankittu lapsi rakkauden ihanassa huumassa. Mutta arki alkaa ja toiset eivät sitä kestä, heistä rakkaus on hiipunut, eikä enää sisälläkään sitä ihanaa onnen huumaa. Silloin ei auta kuin etsiä uusi huuman kohde, "rakastua" uudelleen ja nauttia aivojen toiminnasta.
Tiesittekö, että himokkaassa puhtaasti seksuaalisessa halussa, aivojen käytössä on ylenpalttisesti serotoniinia ja sukupuolihormoneita, samanlainen serotoniinimyrsky riehuu huumeidenkäyttäjien aivoissa. Siitähän tulee riippuvaisesksi ja miten pääsee samaan ihanaa tilaan?
Vetämällä ekstaasia tai hyppimällä sängystä sänkyyn.
Tämä selittää osin pettämistäkin.
No mutta, minä siis en usko suureen rakkauteen. Minä uskon aivoihin ja tieteeseen.
Mutta minä olen parisuhteessa. Mielestäni mainiossa ja toimivassa. Olemme äärettömän rehellisiä toisillemme, puhumme asiat suoraan, meitä yhdistää eläimet, luonto, kiinnostus tieteeseen, psyyke ja ihmiset.
Uskon, että kumpikin meistä ( Minä ja Takkutukka) tulisimme oikein hyvin toimeen ilmankin toisiamme. Mutta uskon ja tiedän, että kumpikin täydentää toisen elämää. Annamme toisillemme tilaa, mutta kuuntelemme ja autamme toisiamme. Olemme siinä, kun toinen sitä tarvitsee ja vetäydymme, kun tarvitsemme tilaa. Olemme tärkeitä toisillemme ja elämä ilman toista olisi tyhjempää.
Ennenkuin tapasimme olimme molemmat jo päätyneet siihen, että elämme loppuelämämme yksin, mutta tapasimme ja diili oli hyvä.
Saatan olla ärsyttäväkin realismissani, mutta elämä opettaa.
Tässä artikkeli, josta sain tietoa.
Itseasiassa kiinnostukseni on herännyt seuratessani eläimiä ja koiria varsinkin. Huomannut sen mahtavan vaistojen maailman, jonka avulla koira elää. Kun narttukoiralla on juoksu, sen vaistot viestittävät yhtä ainoaa asiaa; nyt lisääntymään. Juoksun aikana, kaikki urokset kelpaavat. On uskomatonta nähdä, kuinka juoksun oikeassa vaiheessa, uroksen kohdatessaan tarjoaa itseään siirtämällä hännän sivuun ja takapuoli kohti urosta. Ja homma hoituu sillä, mutta kun juoksu on ohi, narttu ei anna yhdenkään uroksen tulla lähelle takapuoltaan vaan istahtaa maahan ja ärähtää.
Koirat haistavat toisensa pitkälle ja ulkona on tärkeää merkata, että kaikki tietävät onko kiimaisia narttuja lähellä ja millaisia uroksia. Osa uroskoirista haistaessaan kiimaisen nartun, saattaa itseä nartun perään, jopa niin paljon, että isäntäperhe ei saa nukuttua.
Mielenkiintoista on nartun tiineys ja se miten vaistot ohjaavat nartun läpi tiineyden, penikoimisen ja pentujen hoidon. Penikoimisessa on hyvä kuitenkin ihmisen olla paikalla, koska joskus luonto ei toimi ja tarvitaan apua. Luonnossa tällaisessa tilanteessa joko pennut tai emä kuolee.
Kun narttu saa pennut, se osaa luonnostaan ottaa pennun luokseen nuolla ja puhdistaa sen kalvoista ja ohjata nisälle.
Emä osaa nuolla, pissattaa ja kakattaa pennut ja pitää niistä huolta niin kauan kunnes pentujen on aika alkaa vierottua, silloin emä saattaa murahtaa äkäisestikin nisille yrittäville pennuille.
Vierotuksen jälkeen, koirat eivät tunnista kuka on äiti, isä tai lapsi. Kaikki ovat koiria, narttuja ja uroksia.
Anteeksi, jos tekstissäni on virheitä en ole asiantuntija tai tutkija, Kunhan omien havaintojen perusteella kirjoitan.
Mutta mahtavaa miten luonto hoitaa homman, täydellisesti.
Jos eläimet elävät vaistojensa vietävissä, niin kyllä ihminenkin. Lisääntyminen on kai kaiken lähtökohta, ihmisellä on tarve lisääntyä, rodun ylläpitämiseksi. Siihen sitten sekoitetaan rakkautta ja suuria tunteita.
Lapsen syntyessä äidin ja lapsen välille syntyy symbioosi, joka auttaa hoitamaan ja suojelemaan lasta. En mene adoptio ym. tapauksiin, mutta sama luonnonlaki silloinkin toimii.
uskon, että kaikilla naisilla on luonnollinen tarve lisääntyä, se on se biologinen kello. Mutta, koska ihminen on järkeilevä ja ajatteleva olento, eivät kaikki juokse suinpäin lisääntymässä. Esimerkiksi minä, en halua lasta, en halua lisääntyä. Järkisyistä.
Ihminen järkeilee ja ajattelee. Mutta jostain syystä varsinkin naiset, järkevätkin, rakastavat antaa vallan hormooneille ja mennä määrättömästi niiden ohjaamana.
Mutta mikä minä olen tuomitsemaan, jokainen saa elää tavallaan ja hyvä niin, jos kaikki olisivat realistisia epäilijöitä, kuten minä saattaisi maailma olla tylsempi ja värittömämpi paikka.
Sitä paitsi minusta on hauskaa kuunnella toisten suuria rakkaushuolia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti